tiistai 1. marraskuuta 2016

Hiipuva pitkä lenkki eli jäniksenä Frankfurtissa

Lähdin Frankfurtin maratonille katsomaan aitiopaikalta kaverin yritystä toteuttaa pitkäaikainen unelmansa ja juosta alle kolmen tunnin. Itse onnistuin siinä viime vuoden Dublinin maratonilla ja tahdoin kokea saman fiiliksen juosten kaverin rinnalla ja avustaen mahdollisuuksien mukaan. Oma valmistautuminen tähän juoksuun jätti paljon toivomisen varaa. Edellisenä päivänä olin juossut ja kävellyt Kölnin nähtävyyksiä katsellen reilut 25 kilometriä, juonut muutamia oluita serkkupoikien lentopallobundesligan ottelua seuratessa ja nukkunut kolmena yönä peräkkäin liian vähän. No, onneksi tänään ei tarvitsi pistää kaikkea peliin.

Aamu valkeni Frankfurtissa tyynenä ja aurinkoisena. Olin jättänyt saapumisen kisapaikkakunnalle viime hetkeen ja jouduin taas sekä kävelemään paljon että stressaamaan aikataulusta. Lopulta sain kuitenkin lähtönumeron noudettua ja juoksuasun puettua ajoissa. Luottamukseni saksalaisten organisaatiokykyihin koki kuitenkin kolauksen, sillä opasteet kisakeskuksessa olivat puutteelliset ja vessoja oli selkeästi liian vähän.

Lähdimme liikkeelle ensimmäisen karsinan taaimmaisesta puoliskosta. Lähtö oli ruuhkainen ja kisakello oli ehtinyt jo minuuttiin ennen kuin ylitimme lähtöviivan. Ruuhka jatkui ensimmäiset kymmenen kilometriä, mikä rajoitti tehokkaasti juoksunautintoa. Juoksun pitäisi olla joko yksinäistä nautintoa / tuskaa tai juoksija juoksijaa vastaan kilpailua. Tällaisella massamaratonilla se ei ole kumpaakaan. Onneksi pystyin juoksemaan vapautuneesti. Ennätysyritys tällaisella lähdöllä olisi ollut todella stressaavaa. Päätin, että omat maratonini juoksen jatkossa Suomessa.

Kehuttu Frankfurtin reitti ei esittänyt parhaita puoliaan juoksun alussa. Juoksimme sivukatuja mutkitellen reitillä, joka ei selvästikään sovellu tällaiselle massamaratonille. Vauhti oli kuitenkin aivan ensimmäisiä kilometrejä lukuunottamatta tavoitteen mukaista ja kymmeneen kilometriin saavuimme täsmälleen aikataulussa.

Kympin jälkeen ruuhka alkoi helpottaa ja juoksuunautinto löytyä. Upeassa kelissä oli hienoa juosta melko kovaa, mutta täysin rennosti. Ainoa pieni epämukavuus aiheutui rakon täyttymisestä. Ennätysyrityksessä en ehkä olisi pysähtynyt, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa pitää pieni tauko ja juosta kaveri kiinni.

Puolimatkassa olimme vajaan minuutin aikataulua edellä ja kaveri alkoi osoittaa ensimmäisiä lieviä väsymyksen merkkejä. Itsekin olen muutamalla ennätysmaratonilla kokenut tässä vaiheessa pieniä vaikeuksia, mutta pystynyt kuitenkin pitämään vauhdin hyvänä. Toivoin, että näin tapahtuisi kaverillakin, mutta toive osoittautui turhaksi.

Pystyimme pitämään vauhdin tavoitteen mukaisena noin 27 kilometriin, mutta sitten alkoi hiipuminen. Itseäni tämä hieman harmitti, sillä olin päässyt juoksussa oikeaan flow-tilaan. Syke oli selvästi pk-alueella ja askel kevyt. Hetken mietin jatkavani yksin kolmosen vauhtia, mutta se olisi ollut aika turhaa. Ennätystä ei ollut haussa ja hidastamalla vauhtia palautumisaika lyhenisi. Kaveria en suuremmin kannustanut vääntämään väkisin, sillä matkaa oli siihen aivan liikaa jäljellä. Sensijaan otimme tavoitteeksi ajan 3:08, joka olisi kaverille uusi ennätys.

Pian kompromissitavoitekin alkoi olemaan vaaravyöhykkeessä. Kaveri kärsi krampeista ja juoksuasentokin alkoi lysähtämään. Vauhti tippui ensin vitoseen ja lopulta melkein viiteen ja puoleen minuuttiin kilometriltä. Meistä tultiin ohi oikealta ja vasemmalta, toki itsekin ohitimme joitakin kävelijöitä. Itsellänikin lihakset alkoivat hieman kolottaa, kun vauhti putosi lukemiin joita en treeneissä juokse. Lopulta selvisimme maaliin ajassa 3:13.

Tässä kotimatkalla mietiskelin syitä kaverin hiipumiseen. Ymmärtääkseni treenipohja on kuitenkin ollut riittävä. Epäilenkin, että pahiten on epäonnistunut tankkaus. Vauhti putosi rasvanpolttolukemiin, joten hiilihydraatit taisivat loppua kesken. Ehkä alkuvauhtikin oli aavistuksen liian kovaa ja poltti hiilarit loppuun. Ensimmäisen geelin nauttiminen jäi hieman myöhäiseksi (15 km). Krampit vihjaavat, että nesteytyskään ei ollut kunnossa. Onnistunut tankkaus ja tasainen vauhti olisi varmasti vienyt alle 3:05:n, mutta kolmen tunnin alittaminen olisi ollut liian tiukassa.

Jälleen kerran jouduin toteamaan ettei maratonjuoksussa ole mitään järkeä. Teet töitä vuoden ja tavoite voi lipua tavoittamattomiin joko pienten virheiden tai sitten ihan epäonnen vuoksi.

Loppuun listaan vielä Frankfurtin maratonin erittäin subjektiiviset plussat ja miinukset:
+ Loistava sää
+ Lähes täysin tasainen reitti
+ Geelien jakelu lopun huoltopisteillä
- Ruuhka ja alun mutkat
- Tarjoilut maalissa ovat vaatimattomat
- Monella huoltopisteellä oli ainostaan vettä
- Lähtöalueella ei ole tarpeeksi vessoja



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti