Rocky Balboa -tyylinen comeback

"Joo, ja sitten mä oon juossut työmatkat myös. Sinne rennosti ja takaisin rennon kovaa. Hyvin on purrut toi vk-treeni. Tulee hyvään saumaan nyt tämä ansaittu kolmen päivän tauko. Niin, sä et oikeesti ole juossut ollenkaan vai?" Tuijottelin hiljaisena tuoppi ja purilainen kädessä kaverin takana Ruissalon kansallismaisemaa. Edessä olevan festariviikonlopun sijasta mietin sekavia ajatuksia:
- Niitä 12 viimeistä sekuntia Tukholman kylmyydessä vuonna 2012 aikaan 3:00:12 päättyneellä maratonilla
- 2 vuoden lähes totaalista urheilutaukoa ja sen aikana kertyneitä 7 kiloa
- Vuosittaisia puolimaratoneja ja lukuisia pitkiä lenkkejä näissä samoissa maisemissa
- Sitä millainen luovuttava löysä paska musta oli tullut
"Joo, ei ole oikein ollut töiltä ja perheeltä aikaa" totesin ja laskeskelin samalla kuinka monta tuntia olinkaan notkunut futisfoorumilla tai pelannut Civilization nelosta.

Tällaisessa tilanteessa kauan odotetun festariviikonlopun voi pelastaa vain yhdellä tavalla. Lupasin itselleni että viimeistään tiistaina alkaisi uusi elämä, joka sisältäisi taas juoksua. En ole kuntoiluihminen, joten joku tavoite oli motivaatiosyistä asetettava. 3:30 alkusyksyn maratonilla ja vähän paremmin vielä loppuvuodesta. Kolmen tunnin alituksesta oli turha haaveilla. Se juna taisi jo mennä.

Tuota tiistain lenkkiä seurasi toinen, kolmas ja pian jo kolmaskymmenes. 16 kuukautta ja 5500 kilometriä myöhemmin istun lentokoneessa matkalla Frankfurtin maratonille. Mukaan tulee tuo festarikaveri ja yhteisenä suunnitelmana on juosta maraton alle kolmen tunnin. Itse en asiasta ota mitään paineita, sillä taskussa on kuukausi sitten SM-maratonilla juostu uusi ennätys 2:45:42. Tässä blogissa kirjoittelen yleisesi juoksusta ja juoksun vierestä välillä muistellen miten onnistuin tässä comebackissä. Nyt taidan kuitenkin ensin ottaa matkalipun hintaan sisältyvän oluen tai pari. Purilaisia ei harmittavasti ole tarjolla.