Frankfurtin jänistelyn jälkeen päätinkin tutkailla, josko Rautavedellä olisi mahdollisuus päättää kausi voittoon ja komeaan palkintoon. Tarkastin yksitellen ennakkoilmoittautuneiden aikaisemmat tulokset Juoksija-lehden maratontilastosta ja kun kolmen tunnin alittajia ei löytynyt, päätin iskeä oman ennakkoilmoittautumiseni viime hetkellä sisään. Sitten vaan jännäämään palautuvatko jalat iskuun Frankfurtin jälkeen ja ilmoittautuuko paikan päällä vielä muita alle 2:50:00 juoksijoita.
Juoksu kulki mukavasti jo keskiviikkona, joten uskoin olevani kisapäivänä, jos en nyt täydessä, niin ainakin kelvollisessa iskussa. Kisapukeutuminen tuotti vähän päänvaivaa, sillä kylmimmät maratonolosuhteet olin toistaiseksi kokenut Tukholmassa kesäkuussa kun lämpötila pyöri viiden asteen paikkeilla. Nyt pakkasta oli luvassa saman verran. Lopulta päädyin lämpötrikoisiin, tekniseen pitkähihaiseen aluspaitaan, kevyeen juoksutakkiin ja sen päälle vedettyyn Finnish Marathon Runnersin hihattomaan edustuspaitaan. Päähän putkihuivi ja käsiin ohuet juoksuhanskat.
Lähtöpaikalla tutkailin kilpakumppaneita ja mietin olisiko joukossa kovia kilpakumppaneita. Joukko näytti kovakuntoiselta, mutta silmämääräisesti arvioin kovimpien tekijöiden olevan kolmen tunnin tasoa. Heti lähtölaukauksen jäätyä piippuun ja lähettäjän komennettua "juoskaa" tämä arvio osoittautui oikean suuntaiseksi. Aloitin (vahingossa) ennätysvauhtia 3:55 min/km ja jo parin kilometrin jälkeen etumatkani oli yli puoli minuuttia.
 |
| Lähdössä vilkuilin huolestuneena sivulle kun joku yritti rinnalle |
Rautaveden reitti on maantiemaratoniksi hyvin rankka, eikä tavoitteenani muutenkaan ollut ennätys tai tietty aika, joten pudotin vauhdin mukavuusalueelle. Tai oikeammin sille harmaalle alueelle mukavuuden ja epämukavuuden välissä. Tänään se tuntui löytyvän noin 4:00 min/km vauhdissa. Reitti kulki pääasiassa pieniä sivuteitä, mutta muutama kilometri juostiin pikatien penkereelläkin. Missään ei onneksi ollut liukasta, vaikka keli pakkasella olikin.
Neljän minuutin kilometrivauhti alkoi tuntumaan hieman epämiellyttävältä joissain kolmenkympin jälkeen ja siitä lähtien vauhti putosikin sekunnin tai kaksi per kilometri. Lopussakin vauhti pysyi kuitenkin lukemissa 4:14 min/km ja maaliin pääsin mielestäni hyvinkin mukavaan aikaan 2:51:35. Toki kuusi minuuttia omasta ennätyksestä, mutta reitti ja kuusi päivää aikaisemmin juostu maraton huomioon ottaen voin olla aikaan tyytyväinen.
 |
| Rautaveden maratonin reittiprofiili on rankka |
Rautaveden maratonista jäi kyllä erittäin positiivinen kuva. Hieman säälitti pakkasessa seisoskelleet liikenteenohjaajat ja huoltopisteiden väki, mutta hienosti kaikki hoitivat hommansa. Järjestelyt oli mietitty ja hoidettu yksityiskohdat mukaan lukien kuntoon. Kilometrikyltit olivat jokainen tarkasti oikeassa kohdassa. Urheilujuoma ilmeisesti pidettiin lämpimänä huoltoautoissa, koska se ei kelistä poiketen ollut jäätävää. Kirsikkana kakun päällä ensimmäisellä huoltopisteellä autostereoista soitettiin kaikkien tsemppibiisien kuningasta Survivorin Eye of the Tigeria. Kritiikin aiheita ei juuri ollut, mutta jos joku järjestäjistä sattuu tätä lukemaan, niin tässä oma toivelistani pienistä parannuksista:
- Urheilujuoma voisi olla vähän vahvempaa
- Muutama huoltopiste oli ylämäen päällä. Parempi kohta olisi ennen ylämäkeä, koska mäen päällä hengästyneenä on vaikeampi juoda.
- Pahvimukeista olisi helpompi juoda kuin muovikupeista
- Ainakin nopeimmat juoksijat varmasti arvostaisivat, jos juoma ojennettaisiin käteen.
Raskas reitti oli pikatiepätkää lukuun ottamatta myös hieno juosta. Maalaismaisemat ajoittain aurinkoisenakin talvipäivänä ovat kauniit ja kumpuilevat mäet tuovat vaihtelua askellukseen. Frankfurtin ruuhkaisesta pilvenpiirtäjien reunustamasta katureitistä Rautavesi ottaa 6-0 voiton.
Kisakausi (huom. nimenomaan kisakausi, ei ainoastaan juoksukausi) oli erittäin mukava lopettaa maratonin voittoon. 400 euron lahjakortti sai olon tuntumaan lähes ammattiurheilijalta. Hienoa, että paikallinen urheiluliike Neon Sport sponsoroi kisaa näin avokätisesti. Lahjakortteja jaettiin miesten ja naisten maratonin ja puolikkaan nopeimmille yhteensä 2000 euron arvosta. Ehkä kuitenkin useampi pienemmän summan lahjakortti lämmittäisi useamman osallistujan mieltä. Itse olisin voittajana ollut erittäin tyytyväinen vaikka 250 euron lahjakorttiin. Tällöin kakkossijan olisi voinut palkita satasella ja kolmosen vielä viidelläkympillä.
Kisan jälkeen ei lepoon jäänyt juuri aikaa. Kun Billy Talentin tasoinen bändi esiintyy Turussa, niin onhan sitä mentävä katsomaan ja pompittava vaikka sitten maratonin väsyttämillä jaloilla!
 |
| Ilta päättyi voittojuhliin Billy Talentin tahdissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti